Inspiraatio kuvien takana

Jokainen kuva ja tarina on saanut alkunsa inspiraatiosta. Se voi olla muisto omasta elämästämme, unelma tai pienikin ajatus mikä saa meissä luovuuden valloilleen.

Alla kuvia ja oma muistoni pienen tarinan muodossa noin kolmevuotiaan näkökulmasta, josta sain inspiraation alla näkyviin kuviin.

Teknisiä speksejä löytyy kuvia klikkaamalla. Kuvissa käytetty suoraan linssin edessä mm. turkooseja pitsipikkareita, murskattuja mustikoita ja mustaa pitsiä, luomaan utuista tunnelmaa.

Kuvatessa on hauska käyttää mielikuvitusta ja vain taivas on rajana, kun uskaltaa laittaa itsensä likoon. Tärkeintä on hyvä meininki ja se että kuvattavat viihtyvät!

MUSTIKKAISIA MUISTOJA

1km

Jalkojeni alla rahisee sammaleinen maa ja käteni kurottavat isoihin meheviin mustikoihin. Auringonvalo pilkottaa puiden välistä ja taustalta kuuluu vaimeasti puistossa leikkivien lasten äänet.

Tunnen kuinka mustikat poksahtelevat suussani ja maku valtaa mieleni. En ole koskaan aiemmin maistanut mitään näin mehevää ja makeaa samaan aikaan.  Auringonsäteet hivelevät ihoani ja olen onnesta soikeana. Hymy leviää kasvoilleni niin isoksi, että poskieni ihoa kiristää ja hyvä olo tuntuu rinnassa asti jännittävänä nipistelynä.

Poimin isoja mustikoita niin innoissani toiselle kämmenelleni, että ne alkavat vieriä yli. Puristan kämmeneni hellästi kiinni, jotta mustikat eivät karkaa ja lähden juoksemaan kohti puistoa.

Juoksen niin lujaa kuin jaloistani lähtee. Pysähdyn ja näen hänet. Hän on niin pitkä ja kaunis. Hän istuu puiston pöydän äärellä, lukemassa kirjaa. Hänen vaaleat hiuksensa säteilevät auringon pilkistäessä pilvien välistä.

Riuhdon toisella kädellä äitini punavalkoisen kesämekon helmaa ja yritän kaikin tavoin kiinnittää hänen huomionsa. Tunnen niin suurta riemua ja iloa, että huudahdan onnellisena ”- Äiti, äiti! Katso!”

Hän keskeyttää toimensa ja kääntyy katsomaan minua, kauniisti hymyllä vastaten.  Suussani maistuu maukkaat mustikat ja haluan että äitini voi kokea sen saman onnen ja ilon tunteen jonka minäkin tunsin löytäessäni ihania mustikoita. Avaan ikionnellisena kämmenen ja kurkoitan sen kohti äidin kättä.

Tunnen kuinka tahmea mustikkainen neste valuu ihollani ja järkytyksekseni huomaan, että kaikki ne ihanat, mehevät ja suuren suuret maukkaat mustikat ovat murskaantuneet nyrkkiini. En voi käsittää kuinka näin on päässyt käymään. Mustikat ovat valuneet pitkin kämmentäni ja inhottava tahmainen neste on valunut kaikkialle.

Tunnen kuinka pulssini nousee ja puna kerääntyy kasvoilleni. Yhtäkkiä se valtava ilo ja riemu onkin poissa ja tilalla on valtava pettymys. Kaikki äidilleni tuomat mustikat ovat pilalla. En pysty enää keskittymään, sillä kyyneleet ovat vallanneet kasvoni ja mustikoiden mehukas maku on vaihtunut poskiani pitkin hitaasti valuviin suolaisiin kyyneliin.

12km

 

Mainokset

Kommentointi on suljettu.